Korkea kolesteroli Kolesteroli on kehon jokaisen solun tärkeä rakennusaine ja on olennainen kaikille aineenvaihduntatapahtumille. Se on erityisen tärkeä hermosolujen, sappinesteen ja hormonien tuotannossa. Kehomme tuottaa keskimäärin noin puolesta grammasta grammaan kolesterolia päivässä riippuen kehon tarpeista sillä hetkellä. Aikuisen keho pystyy tuottamaan 400 kertaa enemmän kolesterolia päivässä kuin mitä se saisi syötyään 100 grammaa voita. Pääasiallisia kolesterolin tuottajia ovat maksa ja ohutsuoli, tuossa järjestyksessä. Normaalisti ne kykenevät vapauttamaan kolesterolia suoraan verenkiertoon, missä se sitoutuu heti veren valkuaisiin. Nämä valkuaiset, joita nimitetään lipoproteiineiksi, vastaavat kolesterolin kuljettamisesta sen lukuisiin määräpaikkoihin. Kolme lipoproteiinin päätyyppiä vastaavat kolesterolin kuljettamisesta: LDL, VLDL ja HDL.

Verrattuna HDL-kolesteroliin, jonka tutkijat nimittivät ”hyväksi” kolesteroliksi, LDL ja VLDL ovat suhteellisen suuria kolesterolimolekyylejä. Todellisuudessa niissä on eniten kolesterolia. Niiden suurella koolla on hyvä syy. Päinvastoin kuin niiden pienempi serkku, joka läpäisee helposti verisuonten seinämät, LDL ja VLDL -kolesterolilajit on tarkoitettu käyttämään eri väylää; ne poistuvat verenkierrosta maksassa. 

Maksaa palvelevilla verisuonilla on aivan erilainen rakenne kuin kehon muita osia palvelevilla. Ne tunnetaan sinusoideina. Niiden ainutlaatuinen, ritilämäinen rakenne tekee mahdolliseksi, että maksasolut voivat vastaanottaa koko veren sisällön, mukaan lukien suuremmat kolesterolimolekyylit. Maksasolut rakentavat kolesterolin uudestaan ja poistavat sen suolistoon sappinesteen mukana. Kun kolesteroli tulee suolistoon, se yhdistyy rasvoihin, imeytyy lymfaan ja menee vereen tuossa järjestyksessä. Maksassa olevat sappikivet ehkäisevät sappinesteen eritystä ja osittain tai jopa kokonaan sulkevat kolesterolin pääsyn ulos. Maksasoluihin kohdistuvasta paineesta johtuen sappinesteen tuotto laskee. Terve maksa tuottaa tavallisesti noin litran sappinestettä päivässä. Kun suuret sappitiehyet ovat tukossa, tuskin kupillinen tai jopa vähemmän sappinestettä pääsee suolistoon. Tämä estää paljolti VLDL ja LDL-kolesterolin poistumisen sappinesteen mukana.

Sappitiehyissä olevat sappikivet vääristävät maksalohkojen rakenteita, mikä vaurioittaa ja tukkeaa sinusoideja. Liiallisen proteiinin kertymät sulkevat myös näiden verisuonten ritiläreiät. Kun taas ”hyvän” kolesterolin (HDL) molekyylit ovat kyllin pieniä päästäkseen verenkiertoon tavallisten hiussuonten läpi, suuremmat LDL ja VLDL -molekyylit ovat enemmän tai vähemmän loukussa veressä. Seurauksena on, että LDL ja VLDL -pitoisuudet alkavat kohota veressä tasolle, jotka näyttävät olevan mahdollisesti haitallisia keholle. Silti tämäkin tapahtuma on vain osa kehon selviytymistaktiikasta. Keho tarvitsee ylimääräisen kolesterolin paikkaamaan sen lisääntyvän määrän halkeamia ja haavoja, jotka muodostuvat liiallisen valkuaisen keräytymisestä verisuonten seinämiin. Vaikka elämää pelastava ”paha” kolesteroli, joka kiiruhtaa jokaiseen kehon haavaan tai vioittuneeseen kohtaan, ei lopultakaan voi täysin estää verihyytymien muodostumista sydänvaltimon, jossa tapauksessa verihyytymä voi mennä sydämeen ja sulkea hapensaannin. 

Tämän komplikaation lisäksi heikentynyt sappinesteen erittyminen heikentää ruoan sulamista, erityisesti rasvojen sulamista. Sen tähden kolesterolia ei ole saatavana solun perusaineenvaihduntaa varten. Koska maksasolut eivät enää saa riittäviä määriä LDL ja VLDL -molekyylejä, nuo maksasolut olettavat, että verestä puuttuu tämän tyyppisiä kolesteroleja. Tämä kiihottaa maksasoluja lisäämään kolesterolin tuotantoa, mikä edelleen kohottaa LDL ja VLDL-kolesterolia veressä. Näin ollen ”paha” kolesteroli jää loukkuun verenkiertojärjestelmään, koska sen poistumisväylät, sappitiehyet ja maksan sinusoidit ovat tukossa tai vahingoittuneet. Valtimot kiinnittävät niin paljon ”pahaa” kolesterolia kuin ne voivat. Tästä johtuen valtimoiden seinämät jäykistyvät ja kovettuvat, mikä on kuitenkin parempi kuin antaa kaikkien haavojen ja vaurioiden altistua enteenpäin ryntäävälle verivirralle.

Sepelvaltimotauti, riippumatta siitä, johtuuko se tupakoinnista, liiallisesta alkoholin juomisesta, valkuaisten liikasyönnistä, stressistä tai mistä muusta tekijästä tahansa, ei tavallisesti puhkea, elleivät sappikivet ole tukkineet maksan sappitiehyitä. Sappikivien poistaminen maksasta ja sappirakosta ei ainoastaan ehkäise sydänkohtausta tai aivohalvausta vaan se voi myös auttaa parantamaan sepelvaltimotaudin ja sydänlihasvauriot. Kolesterolitasot alkavat normalisoitua, kun vääristyneet ja vahingoittuneet maksan lohkot uudistuvat.

Kolesterolia alentavat lääkkeet (statiinit) eivät palauta kehoa terveeseen tilaan, missä maksa voi normalisoida veren kolesterolin. Sen sijaan statiinit alentavat veren kolesterolitasoa keinotekoisesti estämällä maksan entsyymiä, joka vastaa kolesterolin tuotannosta. Mutta luomalla keinotekoisen ”kolesterolin nälänhädän” maksassa sappinestettä ei muodostu kunnolla, mikä lisää sappikivien riskiä ja haittaa kunnollista ruoansulatusta. Statiineilla on lukuisia sivuvaikutuksia; mm. munuaisten vajaatoiminta, maksasairaus ja sydäntauti.

Sappikiviä maksassa: suuri terveysriski

Kolesteroli on olennainen immuniteettijärjestelmän normaalille toiminnalle, erityisesti kehon vastaukseen miljoonille syöpäsoluille, joita jokaisen ihmisen keho tuottaa joka päivä (immuniteettijärjestelmä jäljittää nämä solut ja tappaa ne kehittyneellä asevalikoimalla, mm. poraamalla reikiä solujen seinämiin ja pumppaamalla nestettä solun sisään saaden ne hajoamaan ja kuolemaan.)

Huolimatta kaikista korkeisiin kolesterolitasoihin liittyvistä ongelmista tämä tärkeä aine ei ole sellainen, jonka meidän pitää poistaa kehostamme. Kolesteroli tekee paljon enemmän hyvää kuin haittaa. Haitta on yleensä muista ongelmista johtuva oire. Jälleen kerran haluan korostaa, että ”huono” kolesteroli tarttuu valtimoiden seinämiin estääkseen vain välittömän sydänvaivan, ei aiheuta sitä. Kehon tarkoitus ei ole tehdä itsemurhaa, vaikka lääkärit mielellään viittaavat tähän käyttämällä tukahduttavia, radikaaleja hoitoja.

Sen seikan, että kolesteroli ei koskaan kiinnity laskimoiden seinämiin, pitäisi kuulua kolesterolikeskusteluun. Kun lääkäri testaa kolesterolitason, hän ottaa verinäytteen laskimosta, ei valtimosta. Koska laskimoverenkierto on paljon hitaampaa kuin valtimoverenkierto, kolesterolin pitäisi tukkea laskimot paljon nopeammin kuin valtimot, mutta näin ei koskaan tapahdu. Miksi? Koska valtimon seinissä ei ole hankaumia tai repeämiä, jotka tarvitsevat paikkaamista. Kolesteroli tarttuu vain valtimoihin päällystääkseen ja peittääkseen hankaumat ja suojellakseen alla olevia kudoksia ikään kuin vedenpitävä side. Laskimot eivät ime proteiineja peruskalvoihinsa niin kuin tapahtuu hiussuonissa ja valtimoissa, ja siksi ne eivät ole alttiita tämän tyyppisille vaurioille.

”Huono” kolesteroli pelastaa henkiä; se ei ota hengiltä. LDL mahdollistaa veren kulun vaurioituneiden verisuonten kautta aiheuttamatta hengenvaarallista tilannetta. Teoria, että korkea LDL-kolesteron sydänverisuonitautien pääsyy, on todistamatta ja epätieteellinen. Se on harhaanjohtanut väestöä uskomaan, että kolesteroli on vihollinen, jota vastaan on taisteltava ja joka on tuhottava hinnalla millä hyvänsä. Ihmisillä tehdyt tutkimukset eivät ole osoittaneet kolesterolin ja sydäntaudin välistä syy-seuraus -suhdetta. On olemassa satoja tutkimuksia, joiden tarkoitus oli todistaa, että tällainen suhde on olemassa, mutta ne eivät paljastaneet muuta kuin, että on olemassa kolesterolin ja sydäntautien välinen tilastollinen korrelaatio – onneksi, saattaisin lisätä. Ellei olisi vaurioituneisiin valtimoihin tarttuvaa ”pahaa” kolesterolia, meillä olisi miljoonittain enemmän sydänkohtauksiin kuolleita kuin nyt. Päinvastoin, kymmenet sitovat tutkimukset ovat osoittaneet, että sydäntaudin riski lisääntyy merkittävästi henkilöillä, joiden HDL-taso alenee. Olisi paljon viisaampaa selvittää, mikä pitää HDL-tason normaalina kuin estää maksan kolesterolin tuotantoa ja tällä tavalla tuhota tämä arvokas elin. Kohonnut kolesterolitaso ei ole sydäntaudin syy vaan tasapainottoman maksan, tukkeutuneen, nestevajauksesta kärsivän verenkiertojärjestelmän ja huonon ruokavalion ja huonojen elintapojen seuraus.

Jos lääkärisi on kertonut, että kolesterolin alentaminen statiineilla suojelee sydänkohtauksilta, teitä on karkeasti johdettu harhaan. Eniten määrätty lääke kolesterolin alentamiseen on Lipitor. Ehdotan, että luette seuraavan varoituksen, joka esitetään Lipitorin virallisilla kotisivuilla:

”LIPITOR (atorvastatin calcium) on reseptilääke, jota käytetään alentamaan kolesterolia. LIPTOR ei ole kaikkia varten, mukaan lukien ne, joilla on maksasairaus tai mahdollisia maksaongelmia eikä naisille jotka imettävät, odottavat tai voivat tulla raskaaksi. LIPITORin ei ole osoitettu estävän sydäntautia tai sydänkohtauksia.”

Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistun tutkimuksen Cholesterol and Mortality (kolesteroli ja kuolleisuus) mukaan 50-vuotta täyttäneiden kuolleisuus ei lisääntynyt korkean kolesterolin takia. Sama tutkimus osoitti, että jokaista 1 mg/dl:n kolesterolin laskua kohti kuoleman riski lisääntyi 14 %. Toisin sanoen statiinien ottaminen voi tappaa. 

Kysymykseni on tämä: Miksi vaarantaa potilaan terveys tai henki antamalla hänelle lääkettä, jolla ei ole minkäänlaista vaikutusta ehkäistä sitä sairautta, johon se on määrätty? Syy miksi kolesterolitason alentaminen ei voi estää sydäntauteja on, että kolesteroli ei aiheuta sydänsairauksia. Hiljattain tehdyssä sydäntauteja koskevassa tutkimuksessa kolesterolitason alentaminen ei ollut enää osana suosituksia – mutta yritäpä kertoa tämä statiineja määrääville lääkäreille tai lääkevalmistajille.

Tärkein asia kolesterolin kohdalla on kuinka tehokkaasti ihmisen keho käyttää kolesterolia ja muita rasvoja. Kehon kyky sulattaa, käsitellä ja hyödyntää rasvoja riippuu siitä, kuinka puhtaita ja avoimia maksan sappitiehyet ovat. Kun sapen virtaus on esteetön ja tasapainossa niin LDL kuin HDL -tasot ovat tasapainossa. Sen tähden sappitiehyiden avoimina pitäminen on parhaita keinoja, jota voit noudattaa sepelvaltimosairauden ehkäisemiseksi.

Lähde: The Amazing Gallbladder Flush (Anreas Moritz, MD)

Terveen sydämen salaisuudet

Perinnöllisyystutkimus viittaa nyt vahvasti siihen, että lipoproteiini A:n kehitys oli todennäköisesti geneettinen reaktio sukupuuttoon kuolemisen uhalle vuotavien verisuonten takia. Olisiko tämä voinut olla luonnon keino hoitaa hengenvaarallinen keripukki? Arvioidut ajankohdat lipoproteiinien kehittymiselle apinoilla vastaavat ajanjaksoa, jolloin kädellisten ajatellaan menettäneen kyvyn tuottaa C-vitamiinia.

Kuinka hyvin teoria C-vitamiinin puutoksesta sydän- ja verisuonitautien perussyynä sopii yhteen tosiasioiden kanssa? C-vitamiinin puutos kohottaa kolesterolia, triglyseridejä (veren rasvat), huonoa LDL:ää, apoproteiinia ja lipoproteiini A:ta ja laskee hyvää HDL:ää. Käänteisesti C-vitamiinin saannin lisääminen alentaa korkeaa kolesterolia, triglyseridejä, LDL eli LpA-tasoja ja kohottaa HDL-tasoa.

Kaikkien näiden kolmen edullisten vaikutusten merkitys esi-isillemme olisi voinut olla se, että kesän aikana, jolloin he voivat saada riittävästi C-vitamiinia, lisääntynyt HDL:n tuotanto poistaisi liiallisen kolesterolin. C-vitamiini hillitsee myös kolesterolin liikatuotantoa ja auttaa muuttamaan kolesterolin sappinesteeksi. Tämä kaikki johtaisi tarpeettomien valtimokovettumakertymien vähenemiseen.

Eräässä tutkimuksessa osoitettiin, että päivittäinen 500 mg:n C-vitamiiniannos voi johtaa valtimokovettumakertymien vähenemiseen 2-6 kuukaudessa. ’Tämä käsitys selittää myös, miksi sydänkohtaukset ja aivohalvaukset tapahtuvat nykyään paljon useammin talvella kuin keväällä ja kesällä, lisääntyneen ascorbaatin saannin aikoina’, sanoi Pauling.

Jos C-vitamiinin puutos osoittautuu yleiseksi sydän- ja verisuonitautien syyksi ihmisillä, silloin C-vitamiinitäydennyksestä tulee välttämättä tämän taudin yleismaailmallinen hoito. Pauling ja Rath suosittivat 3-10 g päivässä ja sydän- ja verisuonitautia sairastaville lisäksi noin 3 g lysiiniä (aminohappo). Näiden kahden ravinteen yhdistelmä näyttää parantavan valtimokovettumistaudin. Homokysteiini Kun C-vitamiinin puutos heikentää valtimoita, mikä todellisuudessa aiheuttaa vauriot? Yksi vastaus on vaarallinen proteiini nimeltä homokysteiini. Jos teillä on ollut sydänkohtaus tai aivohalvaus, on yli 50 %:n mahdollisuus, että teillä on korkea homokysteiinitaso.

Tohtori Kilmer McCully, patologi, esitti ensimmäisenä homokysteiiniteorian vuonna 1909. Vasta 1990-luvulla todisteet homokysteiiniteoriasta alkoivat tulla vakuuttaviksi.

Framingham Heart Study vuonna 1995, jossa todettiin, että 11,4 yksikön ylittävä veren homokysteiini lisäsi riskiä. Eräs toinen Washingtonin yliopistossa tehty tutkimus totesi, että korkea homokysteiini kaksinkertaistaa sydänkohtauksen riskin nuorilla naisilla. Todella ratkaiseva oli tutkimus, jonka suoritti the European Concerted Action Group, yhdeksän Euroopan maan lääkäreiden ja tutkijoiden konsortio. He tutkivat 750 alle 60-vuotiasta valtimokovettumista kärsivää henkilöä verrattuna 800 henkilöön, joilla ei ollut tällaista sydän- ja verisuonitautia. He totesivat, että veren korkea kolesteroli oli yhtä suuri sydän- ja verisuonitaudin riskitekijä kuin tupakoiminen tai korkea kolesteroli.

Suhteellisesti esitettynä tämä merkitsee, että 12 %:n lisäys homokysteiinissä kolminkertaistaa sydänkohtauksen riskin miehillä. Jos on sekä korkea homokysteiini että sydäntautia suvussa, sydänkohtauksen riski lisääntyy hurjat 13-14 -kertaiseksi sukupuolesta riippumatta! Niillä, joiden homokysteiinitaso on yli 14 yksikköä, on 82 % lisääntynyt halvausriski verrattuna niihin, joiden homokysteiini on 9,2 yksikköä. Tämän vuoden 1998 tutkimuksen jälkeen yli tuhat tutkimusta on vahvistanut uskomattoman vahvan homokysteiinin ja sydäntautien välisen yhteyden, mikä on paljon vahvempi ja tärkeämpi kuin kolesteroli. Silti homokysteiiniä tuskin koskaan testataan. Vaikka sydäntautien diagnoosissa on paljolti keskitytty kolesteroliin, tosiasia on, että homokysteiinitaso noin 40 kertaa tarkempi sydäntaudin ennuste kuin kolesterolitaso. Yhä uudestaan tapaan sydäntautipotilaita, joilla ei ole korkea kolesteroli eikä heidän homokysteiiniään ole testattu, silti heille määrätään kolesterolia alentavia lääkkeitä kuten statiineja.

Vaikka nämä lääkkeet vähentävät sydäntautikuolleisuutta, niillä ei ole suurta vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen. Ne pidentävät elinikää vain 18 kuukaudella. Mutta homokysteiinilukeman alentaminen vähentää jyrkästi kaikista syistä johtuvaa kuolleisuutta ei vain sydänkohtauksista johtuvia. Kysymys siis kuuluu:

Kuinka homokysteiinitasoa alennetaan? Vastaus on vitamiineilla, ei lääkkeillä, erityisesti foolihapolla, B12 ja B6-vitamiineilla. Ihannemäärä riippuu homokysteiinitasosta, mutta riittää, kun sanomme, että kaikkien riskiryhmään kuuluvien tulisi ottaa vähintään 400 mcg foolihappoa, 12 mcg B12-vitamiinia ja 50 mg B6-vitamiinia. Paljon suurempia määriä tarvitaan alentamaan kohonneita homokysteiinilukemia. Koska homokysteiini ei ainoastaan vahingoita valtimoita vaan myös kolesterolia saaden sen keräytymään valtimoihin, homokysteiinin alentamisen voidaan odottaa alentavan myös kolesterolia.

Superravinteita sydämen terveydeksi Sydän- ja verisuonitaudeista ja niiden ehkäisemisestä tiedetään paljon ja epäilemättä lisää tieto vielä löydetään. Kuitenkin harvat yleislääkärit soveltavat tämän hetkistä tietoa ehkäistäkseen ja parantaakseen sydänsairauksia. Seuraavat ohjeet koskevat meitä kaikkia riskien eliminoimiskeinoina ja lisäävät ainakin kymmenen tervettä vuotta elinkaareemme:

• Välttäkää käristettyjä ruokia ja rajoittakaa lihan ja runsaasti tyydytettyjä rasvoja sisältäviä ruokia. Öljyinen kala kuten makrilli, silli, lohi ja tonnikala ovat parempia.
• Syökää runsaasti tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, joissa on runsaasti kalsiumia, magnesiumia ja kaliumia, erityisesti vihreitä lehtivihanneksia ja papuja, jotka sisältävät paljon folaattia (foolihappo).
• Syökää runsaasti E-vitamiinia, välttämättömiä rasvoja ja kivennäisiä sisältäviä siemeniä.
• Älkää lisätkö suolaa valmistaessanne ruokaa tai lautaselle ja rajoittakaa suolattujen ruokien syömistä. Jos käytätte suolaa, käyttäkää Solo-suolaa.
• pysykää kunnossa, älkää lihoko
• ei tupakoimista
• välttäkää pitkäaikaista stressiä
• Olkaa selvillä verenpaineestanne ja testauttakaa veren rasvataso joka viides vuosi.
• Ottakaa antioksidantteja, ainakin 400 mg E-vitamiinia ja 2 g C-vitamiinia sekä omega 3 rasvoja EPA:aa ja DHA:ta ja monivitamiinia, joka sisältää B6, B12-vitamiineja ja foolihappoa. Jos teillä on sydänverisuonitauti tai korkea verenpaine seuraava koskee teitä:
• Kysykää neuvoa ravintoterapeutilta ja mittauttakaa veren rasva-arvot sekä homokysteiini.
• Jos teillä on alhainen HDL, ottakaa 1 g B3-vitamiinia (niasiini) päivässä. Käyttäkää ’no flush’ -muotoa, jos ette halua hetkellistä punoitusta.
• Jos teillä on korkea kolesteroli tai triglyseridejä, ottakaa 1000 mg EPA kalaöljyä.
• Jos teillä on lipoproteiini A:ta, ottakaa ainakin 5 g C-vitamiinia ja 3 g lysiiniä.
• Jos teillä on korkea homokysteiini, lisätkää B6 ja B12-vitamiinien sekä foolihapon määrää.
• Jos teillä on korkea verenpaine, ottakaa magnesiumia.
• Tehkää kaikki voitavanne parantaaksenne ruokavaliotanne ja elämäntapojanne.
  
  Suomennos Jussi Yli-Panula 

Lähde: New Optimum Nutrition Bible (Patrick Holford)